Fjällrävenin huolto

Jatkaakseni huoltotestaussarjaa, päätin kertoa kokemuksestani Fjällun maahantuojan kanssa.

Tausta: 
Olen Fjällräven-uskovainen. Tai siis olen aina tykännyt Hagglöfsistä ja Fjällusta, ja luotan merkkien laatuun. Jos nuo kaksi merkkiä esim. sanovat, että kuoritakin vesipilari on 10 000, uskon siihen, enkä epäile sitä juurikaan, toisin kuin joiltain muilta merkeiltä.

Olen omistanut Fjällräveniltä nyt kolmet vaellushousut. Ensimmäiset olivat tavalliset punaiset Keb-housut. Rakastin niitä housuja enkä keksinyt niistä juuri mitään negatiivista sanottavaa, kuin että ne eivät istuneet lantiolta ihan jees, ja tipahtivat sen verran, että reisipampulat saattoivat alkaa hiertämään vastakkain. Olen persevä, reitevä ja lyhyt. Samoihin aikoihin Fjällräven julkaisi housuistaan curved-versioita, ja aloin katsella niitä Sillä Silmällä. Päätin paukutella viime vuonna rahat Vidda Curvedeihin joustopaneelien puutteesta huolimatta, ja tykkäsin niistäkin. Reisipampulaongelma oli jäänyt historiaan. Näin jälkikäteen muistan kuitenkin, että yhden talvireissun päätteeksi ihmettelin, miksi toiseen reiteeni oli ilmestynyt hankaumajälki - vaivihkainen vihje tulevasta. Syytin siitä lopulta vesipulloani, joka heiluu aina rinkasta roikkuen ja hakkaa välillä reiteen jos kävelen nopeaan tahtiin.

Sain tilaisuuden ostaa Keb Curvedit vuoden alusta, ja tartuin siihen, koska Viddani olivat erinäisitä syistä kutistuneet (lue: olen lihonut niistä ulos). Ostin koon suuremmat pöksyt, jotka kokeillessa tuntuivat juuri sopivan kokoisilta: vyötärö istui hyvin, lantio ei kiristänyt, reidet eivät kiristäneet, reisipampulat olivat ihanasti kankaisessa suojassaan, eikä hilloviivakaan tuntunut sullotulta tursokkeelta. Jäin odottamaan seuraavaa vaellusta innolla.

Reissussa en ensin kiinnittänyt housuihin mitään huomiota, oli vähän muuta mielessä ihaillessani tunturimaisemia ja painaessani eteenpäin innolla. Parin päivän reippailun jälkeen kipu yltyi kuitenkin niin mahdottomaksi, että jouduin tutkimaan mitä hiivattia on tapahtumassa. Voitte kuvitella minkälainen ihana ylläri oli löytää märkivät haavat molemmista reisistä. Puristin ne tyhjiksi, desinfioin ja lätkin siteitä ja laastareita päälle sen verran, että sain nukuttua yön. Aamulla haavat olivat kiinni ja hyvin rupeutuneet, joten päätin jättää ne ilman siteitä. Logiikkani oli, että tietysti on mukavampi kulkea ilman laastareita sun muita kun ne eivät kuitenkaan pysy kunnolla paikoillaan housuissa. (Kyllä, olen myös idiootti.)

Illalla haavat näyttivät paremmilta. Olin sattumalta saunatuvalla ja pesin ne huolellisesti, desinfioin, ja ystävän avustuksella teippasin haavat siteisiin. Aloimme tutkia mistä haavat ovat kotoisin, ja ne olivat selkeästi kebien reisivetoketjujen kohdalla. Tuvalla oli toinen nainen samanlaisissa housuissa, ja vertailimme housujen reisivetoketjuja, jotka vaikuttivat täsmälleen samanlaisilta. Pukeuduin aamulla housuihini ja vaelsin reissun loppuun kiinnittämättä niihin juuri sen kummemmin huomiota, kunhan jatkoin perushoitoa. Kotona päätin ottaa yhteyttä Fjällrävenin maahantuojaan kysyäkseni, voiko housuissa olla jokin valmistusvika. Kerroin heti mailissa, että tämä on todella ihmeellistä ja vertaillessamme toisen naisen kanssa housujamme emme huomanneet mitään eroa housuissa.

Huolto: 
Huolto lähti heti alusta asti jotenkin puolustuslinjalle, mutta Fenix Outdoor Finland tarjosi kuitenkin, että voin lähettää pestyt housut heille tarkistettavaksi, maksutta. Muutama päivä myöhemmin sain mailin, että housut on tarkistettu eikä mitään vikaa löytynyt. He tarjosivat, että vetoketjujen sauman päät voidaan pehmustaa ompelijalla. Mailissa myös ehdotettiin, että haavat voisivat olla reaktio hyttysten puremiin tai johonkin muuhun.

Muuten hyvä, mutta tässä vaiheessa housuni odottivat pestyinä postitusta keittiön pöydällä. Tuli tunne, että juujuujuu, ihan varmasti siellä tutkitaan, onko pöksyissä joku valmistusvirhe tai käyttävätkö he jotain allergisoivaa ainetta housuissaan tehtaalla. Vastasin, ettei mulla ole mitään ihoreaktioita missään muualla jaloissa, ja että tuolla Lapissa niitä hyttysiä kyllä on sen verran, että jos ne aiheuttaisivat jonkin reaktion, se vissisti näkyisi myös jossain muualla kuin ihan selvästi housujen reisivetoketjujen kohdalla. Samalla korjasin, että vetoketjujen -päät- eivät ole ongelma, vaan koko niiden mitta. Sain vastauksen huollosta.

Meille saapui toissapäivänä Keb Curvedit joiden lähettäjänä Maria... Nyt mulla alkaakin salapoliisin työ koska luulin että nämä olivat sinun housut!! 

Mailissa oli myös kehotus mainita paketissa, että kyse on nimenomaan koko vetoketjun mitasta, eikä päästä. Tulostin koko sähköpostikeskustelun mukaan pakettiin ja lähetin sen matkaan. Tässä vaiheessa en enää edes odottanut, että housuja tutkittaisiin: olinhan jo pessyt ne, joten jos kyse olisi jostain allergisoivasta aineesta, sitä ei enää olisi housuissa, ja olin ilmaissut olevani ihan tyytyväinen vetoketjujen pehmike-ratkaisuun.

Loppuarvio: 
Olen aika neutraali. Huollon vastaukset eivät tuntuneet ammattimaisilta, vaan puolustelevilta. Mieleni teki jo vastata pari kertaa, etten minä tässä mitään uusia housuja ole kärkkymässä, vaan ihan vain vastauksia, miten housuista saa käyttökelpoiset. Kaikki kysymykset sinänsä olivat ihan asiallisia ("voiko olla allerginen reaktio, oletko pessyt niitä kertaakaan" jne.), mutta tuo puolusteleva tunne jäi todella kalvamaan. Sitä tietysti ruokki se, että housut oli muka tarkistettu: tai siis hei, voihan se olla, että joku muukin Maria lähettää housut sinne tarkastettavaksi juuri samaan aikaan laittamatta mitään tietoja pakettiin, mutta mitkä tsänssit sille on? Jos se onkin totta, miksi ei tarkistettu, että onhan nämä nyt sun housut? Tietysti inhimillinen erehdys on mahdollista.

Itse housut ovat kuitenkin siististi ja kestävänoloisesti ommellut, eikä niistä ulkoapäin pysty sanomaan että ne mitenkään eroaisivat kaltaisistaan. Koska en joutunut maksamaan urakasta mitään, tämä kuukauden mittainen homma saada asiani hoidettua ei jättänyt kuin miedon mauttomaksi pureksitun purkan maun suuhun. 3/5, ei nyt ihan huono, mutta ei nyt mikään riemuvoittokaan.

Mitä Fjällun housuihin tulee, uskon myyväni kaikki Fjällrävenin housut pois kuorihousuja lukuunottamatta. En usko, että niissä on mitään vikaa, mutta olen ehkä niihin väärän mallinen. En myöskään edelleenkään pidä Fjällräveniä mitenkään huonona merkkinä, ja voin suositella niitä samalla tavalla kuin esim. Hagglöfsiä, Marmotia, Vaudea jne.

Polarin huolto

Joskus lomaillessa tulee touhuttua, eli tuhottua, esineistöään, ja tämänvuotinen kesälomani sisälsi mm. kolmen auton ongelmia, yhden vessanpytyn, yhdet vaellushousut ja Polarin M430-kellon ongelmat. Täten aion käyttää hetken aikaa erilaisten huoltojen ja korjausten "testaamiseen".

Tausta: 

Ostin tammikuussa itselleni Polarin M430-kellon. Olen omistanut M400-mallin vuodesta 2016 asti ja halusin vaihtaa rannesykemittaukseen, koska se nyt vain kuulosti kivalta ja innovatiiviselta ja [lisää trendisanoja]. Kellon ominaisuuksiin kuuluu myös matkan arviointi, joka perustuu siihen, kuinka tiiviiseen tahtiin käsi heiluu edestakaisin. Jostain syystä koen hävyttömän usein ongelmia GPS:n kanssa, ja juoksin vielä vuoden alussa jonkin verran juoksumatolla, joten matkan arviointi oli näppärä lisä. 

Tietysti olin unohtanut tämän näppärän lisän siinä vaiheessa, kun olin jo pari kuukautta keljuuntunut kun kello ei pyöräillessä saanut matkaa mitattua ollenkaan. Kuten sanottua, GPS-ongelmat tuntuvat olevan aika normipäivää itselleni, joten en reagoinut asiaan mitenkään, koin sen jotenkin asiana, jonka kanssa pitää vain elää. Muistin penkomiseen johti vasta se, että mulla ei matkat mätsänneet ollenkaan kun juoksin muiden kanssa. Tunnin juoksuhommissa sain aina vähintään kilometrin, puolitoista enempi matkaa kuin muut. Päätin palauttaa tehdasasetukset, totesin että ei tehnyt mitään ja otin yhteyttä Polarin takuuhuoltoon. 

Huolto: 

Polarin sivuilta löytyy selkeät ohjeet miten huolto toimii. Lomake täytetään kokonaisuudessaan, tulostetaan se, kääritään kello pakettiin ja lähetetään Polarin kustannuksella huoltoon. Sähköpostiin tulee seurantaohjeet. Pienellä jännityksellä jäin odottamaan, keksittäisiinkö siitä jotain velmua jonka perusteella Polar päättäisi laskuttaa huollosta. 

Odotettuani kaksi viikkoa sain ilmoituksen, että kello on lähetetty nyt takaisin, ja seuraavana päivänä vielä erillisen ihmisilmoituksen, että hei Hiisi, nyt kello on lähtenyt takaisin ja se tuodaan huomenna kotiovellesi! 

Avattuani paketin löysin tarkan erittelyn mitä kellolle on tehty, ja sen perässä vielä selkokielisen for-dummies-selonteon mitä tämä tarkoittaa, ja miten saan palautettua omat tietoni takaisin kelloon (mikä nyt on ilmiselvää, jos on käyttänyt kelloa aiemmin, mutta kiva, että se on silti kerrottu erikseen vielä). Polar on testannut ilmeisesti aika lailla kaiken hardwaren ja softwaren mitä kellossa on, tai ainakin kaiken sen, mitä näin maallikkona voin kuvitella kellossa olevan. Lopulta huolto on päätynyt vaihtamaan elektroniikan kokonaan. Kello sai nyt yhteyden satelliittiin jopa sisätiloista, joten kaikki on kunnossa. 

Loppuarvosana: 

Olen hyvin tyytyväinen. Ohjeet olivat selkeät ja asialliset. Kello tuli kuntoon ja toimitettiin kotiovelle asti, ja vakoilin paketin päältä, että se on tosiaan lähetetty express-pakettina. Todella hyvää palvelua! 5/5, huoltaisin uudestaan. 

Hyvän mielen vuosi, tammikuu

Ensimmäinen kuukausi on viimein täytetty ja takana, ja pääsen kertaamaan fiiliksiä kirjasta. 

Ihan ensimmäinen ajatus uudesta kalenteristani oli, että jestas tämä on vaikea kirja. Fiilis ei ole kamalasti hellittänyt: kirja itsessään ei tarjoa vastauksia tai selitä asioita, mikä on hyvä asia. Se pakottaa lukijansa pohtimaan sen merkityksiä oman tilanteensa kautta, ja toisaalta sopii useisiin erilaisiin tilanteisiin. Näen, että aivan samoin kuin se nyt ei-niin-täysissä voimissa tekee itselle hyvää, se tekisi hyvää myös täysissä voimissa. 

Toisena huomiona kalenteri toimii hyvin terapian rinnalla. Se antaa joka viikolle pienen tehtävän, jota voin pohdiskella, ja joka auttaa pitämään ajatukset oikeassa suunnassa. Terapiassani ollaan vielä todella alussa, ja tämä kirja antaa jotain tekemistä sen vierelle. Saan kaksi kertaa viikossa syyn pohdiskella asioita. Saan myös luvan lepuuttaa ajatuksiani ja olla miettimättä raskaita asioita muulloin kuin terapiassa ja täyttäessäni kalenteria. 

No mitä olen oppinut tässä kuussa? 

En mitään. Mutta olen muistanut tärkeitä asioita, ja koska kirjaa täytetään kerran viikossa, viikon aikana ehtii muistaa monta kertaa mitä on kalenteriinsa kirjoittanut. Ensimmäisen kuun muistutus on se, etten pysty olemaan vastuussa muiden tunteista, ainoastaan omistani. 

Okei, huijasin vähän. Neljännen viikon tajuaminen oli, ettei minulla ole mitään unelmia tällä hetkellä. Se oli hämmentävä, tyhjä tajuaminen, joka tuntui liian henkilökohtaiselta avautumiselta tässä blogissa, jossa olen suhteellisen avoimesti kertonut kaikesta muusta. Kalenteri tarjoaa kuitenkin prosessin, jonka avulla etsiä se oma unelma. 

Hyvän mielen vuosi

Sain lahjaksi Hyvän mielen vuosi-kalenterin. Vaikka edellisvuotta onkin hyvin kuvannut kyynisyys kaikenlaiseen meditaatioon ja itsehoitokirjallisuuteen, totesin heti, että tämän joudun ottamaan tosissani ja tämä kirja on tahdiltaan ja sisällöltään sopiva ohjastamaan parempaan ajattelutapaan. 

Kirja koostuu kuukausiteemoista, joita pohdiskellaan viikkotehtävien kautta. En avaa tarkemmin viikkojen sisältöä, koska se olisi mielestäni epäreilua kirjan kokoajaa kohtaan, mutta kuukausiteemat ovat seuraavat: 

1. Mistä minä tulen 
2. Minkä unelman haluan toteuttaa 
3. Mikä on minulle tärkeää 
4. Miten kuulen paremmin oman ääneni 
5. Minkä tekemisestä nautin 
6. Miten saan voimaa toisista 
7. Miten kohtelen itseäni rakentavasti 
8. Miten  uskaltaudun kohti sitä, mikä pelottaa 
9. Miten saan tehtyä unelmastani totta 
10. Miten voin ennakoida esteet 
11. Miten löydän uusia näkökulmia 
12. Miten varmistan, että pystyn jatkamaaan kohti tavoitettani 
13. Miten ylläpidän toivoa 

Kirja itsessään on kalenterimuotoinen: jokaisen kuun alussa on sivu, jolle täytetään kuukauden päivät. Kuukauden sisällä on viikkokalenterit, joihin täytetään päivät ja suunnitellaan viikko, mukaanlukien viikkotehtävän tekoajankohta. Kalenterin täyttämisen voi aloittaa milloin tahansa, vaikka kesäkuun alussa. Kirjaan on ympätty fiksusti nauha, jolla voi merkitä missä kohtaa on menossa kulloinkin. Aionkin antaa tämän kirjan korvata BuJoni, ja siirrän BuJon tehtäväksi olla silkka päiväkirja. Koitan kirjoittaa kerran kuussa teeman toimivuudesta ja raportoida mikä henkisen jaksamisen tila on milloinkin. 

Pinkeä

On tosi hankala taas aloittaa aiheesta mitenkään järjellisesti. Pohjimmaisena ajatuksena on ehkä se, että niin kauan kuin olen masennusta "harrastanut", kaikki tunne-elämä on ollut jollain tavalla kuollutta. Korkeintaan olen kiukkuisesti ajatellut, että ihan sama, on mulla omatkin ongelmat, ja kaikki sellaiset asiat, jotka normaalisti tuottavat onnellisuutta, ovat tuntuneet tyhjiltä ja turhilta. Etäisesti olen muistanut, että joskus olen tuntenut oloni hyväksi ja varmaksi ja olen kokenut, että kyllä ne asiat järjestyy. 

Siksi tämä tämänhetkinen onnellisuudentunne tuntuu niin ihanalta. Olen vaalinut sitä puolisalaa sisimmässäni, ja antanut muille vain pieniä aavistuksia siitä miten hyvältä juuri nyt tuntuu. Takana on täydellinen parin yön retki. En stressannut, en suorittanut, en yhtään mitään. Mutta tapahtui itselleni merkityksellinen kohtaaminen. Se herätti jälleen henkiin tietoisuuden siitä, mikä itselleni on tärkeää ja rakasta. Vihdoin ihan konkreettisesti tunnen sisimmässäni todeksi ne asiat, joita olen koittanut hokea itselleni: kyllä sä paranet. Kyllä tää taas tästä. Sä tuut vielä nauttimaan asioista. Se palo tulee takaisin. 

Oon into pinkeänä. Mulla on jälleen tavoitteita, jotka ei tunnu pakotetuilta. Välillä on suorastaan jopa hauskaa! 

Dermosilin Solistica-pillerien tulokset, valoimpulssikarvanpoiston startti

klikkaa otsikkoa alla avataksesi testin

Dermosiili Solistica

Dermosiilin Soliticat oli testauksena vähän no joo, no jaa? Tuloksena en koko kesänä palanut kertaakaan, mutta näin pilvisenä kesänä en tiedä olisiko siitä ollut muutenkaan pelkoa. En saanut edes sitä normaalia sävyeroa aikaan, vaikka yritin tosissani hengailla auringossa. Toistetaan ensi kesänä! Se, etten palanut, oli jo niin harvinaista, että sen innoittamana olen valmis käyttämään sen alle 15€ siihen, että nappailen päivittäisen allergialääkeannoksen kaverina vähän solisticaa.

IPL-laite!

Seuraava testi onkin sitten IPL-laitteen testaus! Tämä aika monen satasen investointi kaverin kanssa jaettavaksi on itse asiassa jo alkanut, mutta sitkeämpien kasvustojen ruokkoaminen on vielä täysin vaiheessa. Etsin vielä laitteen nimen, kunhan tässä ehdin. Nyt on takana tosiaan jo pari kuukautta, ja näen ihan selkeän eron siinä, miten nopeasti säärikarvat kasvavat: parhaimmillaan tuota sääriosastoa ei tarvitse käsitellä oksaleikkureilla useampaan viikkoon!

Hiisi testaa!

Olen tässä viisaassa päässäni pohdiskellut tätä blogiasiaa, kun nää mun juoksentelut on nyt mitä on nykyään. Juoksublogeja on kuin sieniä sateella, ja ne on vielä sellaisia upeita, täydellisiä, ajankohtaisia ja tosi hyvässä kuosissa olevia aarresieniä.

Tämän päätöksenä aion vaihtaa aihepiiriä siihen, mikä nyt tuntuu oikeasti ajankohtaiselta ja viihdyttävältä: testailuun! (Koska testaamisesta ei ole jo sataatuhatta tosi viihdyttävää youtubevideota.) Jos se on halpaa, saattaisi toimia ja sitä pitää testata jonkin aikaa että näkee toimiiko se, saatan ehkä jopa testata sitä!